Kirjoittaja: Juha Simontaival
Lisätty: 26.09.16 20:55:03
Sisältö
1 Metsästyksenjohtaja
2 Turvallisuus
2.1 Aseenkäsittely ja kuljettaminen
2.2 Vaatetus
2.3 Tiellä ja tien varrella metsästäminen
2.4 Asutuksen läheisyydessä metsästäminen
2.5 Varoitusmerkit
2.6 Alkoholi
3 Käytännön metsästystapahtumien suunnittelu
3.1 Ajometsästys
3.2 Koirametsästys
3.3 Kyttäysmetsästys
4 Jahti alkaa
4.1 Laukauksen jälkeen
4.2 Saalisilmoitukset, havaintoilmoitukset ja muut johtajan paperityöt
4.3 Hirvikantojen verotus metsästyksenjohtajan näkökulmasta
6
1 Metsästyksenjohtaja
Metsästyslain 28. pykälän mukaan hirvieläimen pyyntiluvan
saajan on nimettävä metsästyksen johtaja.
Metsästyksenjohtajalla on vakuutusturvan vuoksi
oltava riistanhoitomaksu suoritettuna.
Metsästykseen osallistuva on velvollinen noudattamaan
niitä ohjeita, joita metsästyksenjohtaja on antanut.
Metsästyksenjohtaja voi kieltää metsästykseen
osallistumisen henkilöltä, joka ei noudata annettuja
määräyksiä. On muistettava, että metsästyksenjohtaja
ei voi poiketa esimerkiksi seuran kokouksessa yhdessä
sovituista seuran tai seurueen hirvenmetsästyssäännöistä.
On suositeltavaa, että hirviseurue laatii yhdessä
hirvenmetsästyksen pelisäännöt, jotka vahvistetaan
seuran kokouksessa, ja metsästyksenjohtaja toimii ja
ohjaa metsästystä näiden sääntöjen puitteissa. Säännöt
eivät voi olla ristiriidassa voimassa olevan metsästys-
ja yhdistyslainsäädännön kanssa.
Metsästyksenjohtaja tuntee oman jahtiporukan, sen
jäsenten kyvyt ja taidot ja osaa ottaa nämä huomioon
metsästystä suunnitellessaan. Metsästyksenjohtajan
ei tarvitse johtaa hirviseuruettaan sotilaallisen kurinalaisesti,
vaan parhaiten oman porukan johtaminen
tapahtuu usein vertaisjohtamisen kautta unohtamatta
huumoria ja hyvää yhteishenkeä. On huomattava, että
kaikista ei ole metsästyksenjohtajiksi, joten valinnan
on perustuttava vapaaehtoisuuteen ja valinnalla on
myös oltava muun jahtiporukan tuki.
2 Turvallisuus
Metsästyksenjohtajan ensisijaisena tehtävänä on huolehtia
metsästyksen turvallisuudesta. Metsästyksen
suunnittelussa on huomioitava, ettei hirvenmetsästys
saa aiheuttaa vaaraa tai vaaratilanteen syntymistä
henkilöille tai omaisuudelle.
Metsästyksenjohtajien ansiosta suomalaisessa hirvieläinten
metsästyksessä tapahtuu äärimmäisen vä-
hän metsästysonnettomuuksia. Pääsääntöisesti onnettomuuksilta
vältytään, kun koko seurue noudattaa
metsästyksenjohtajan antamia määräyksiä, jotka puolestaan
pohjaavat lakiin ja asetukseen sekä terveen
järjen käyttöön.
2.1 Aseenkäsittely ja aseen kuljettaminen
Turvallinen aseenkäsittely on jokaisen metsästäjän
perustaito. Se hallitaan, mutta sen merkitystä seuruemetsästyksessä
ei voida liikaa korostaa.
Lähtökohtaisesti aseen lukko pidetään auki metsästystilanteen
ulkopuolella esimerkiksi. tauoilla ja saalista
vedettäessä. Ajoneuvossa aseet pidetään lataamattomina
ja suojuksissa. Aseet suositellaan kuljettamaan
makasiinit tyhjinä tai lippaat irrotettuina, vaikka laki ei
tätä edellytäkään.
Ase tulee ladata vasta passipaikalla. Hirvikoiran kanssa
metsästettäessä ase voidaan ladata sitten, kun sovitusti
lähdetään hiipimään hirvihaukulle. Voidaan sopia,
että koiramies voi ladata aseensa lähtiessään koiran
kanssa maastoon.
Aseen kuljettaminen lipas irrotettuna on suositeltavaa eikä
lippaan paikalleen laittaminen vie paljon aikaa.
2.2 Vaatetus
Johtajan tulee varmistaa se, että kaikilla seurueen
metsästäjillä on asianmukaiset varusteet. Metsästysasetuksen
22. pykälän mukaan metsästettäessä
muita hirvieläimiä kuin metsäkaurista ylävartalon
peittävästä vaatetuksesta sekä päähineestä tulee olla
2/3 oranssia tai oranssinpunaista. Turvavaatetuksesta
ei saa tinkiä. Asetus ei koske rakennelman suojasta
metsästämistä. Tavanomaista hirvitornia ei katsota
tällaiseksi rakennelmaksi.
Punanutut ovat vaihtuneet oranssinuttuihin, mutta perinteinen
paperikartta pitää vielä pintansa sähköisten järjestelmien rinnalla.
7
2.3 Tiellä ja tien varrella metsästäminen
Yleisellä tiellä eli maantiellä ei saa metsästää. Maantie
on tiehallinnon kunnossapitämä tie, joka on merkitty
sinisellä tai vihreällä kyltillä. On kiellettyä ampua yleisen
tien yli sekä metsästäjän tai hirven ollessa tällaisella
tiellä.
Passit voidaan sijoittaa tiealueen ulkopuolelle. Tällöin
on muistettava, että metsästys ei saa vaarantaa yleistä
turvallisuutta. Ampuminen ei saa aiheuttaa vaaraa
tielläliikkujille. Ampumasuuntien on oltava tieltä poispäin,
ja lisäksi on otettava huomioon kimmokevaara.
Mahdollisten hirvitornien sijoittelussa on huomioitava
maantieluokitusten mukaiset suoja-alueet (20?30
metriä tien keskilinjasta), joille ei saa tehdä rakenteita.
Yksityisellä tiellä saa lain mukaan metsästää hirvieläimiä,
mutta metsästys ei saa aiheuttaa vaaraa
tiellä liikkujille. Turvallisuusnäkökohdat on otettava
yhtä vakavasti kuin yleisen tien kohdalla. Tien suuntaisesti
ei ammuta, ellei voida varmistua siitä, että tiellä
ei ole muita kulkijoita.
Ampumatilanteessa on aina varmistuttava ampumataustasta.
Jos turvallisesta laukauksesta ei ole täyttä varmuutta, seurataan
hirviä katseella.
2.4 Asutuksen läheisyydessä metsästäminen
Eläintä ei saa ampua 150 metriä lähempänä asuttua
rakennusta ilman rakennuksen omistajan tai haltijan
nimenomaista lupaa.
2.5 Varoitusmerkit
Metsästettäessä liikennöityjen teiden varsilla, voidaan
varoittaa muita kulkijoita varoitusmerkeillä. Varoitusmerkkien
tulisi olla virallisten varoitusmerkkien muotoisia
ja värisiä. Varoitusmerkit on muistettava hakea
pois tilanteen rauhoitettua eli esimerkiksi ajon päätyttyä
tai hirven kaaduttua, eikä niitä jätetä tien varteen
metsästystapahtuman jälkeen.
Varoitusmerkillä pyritään estämään materiaali- ja
koiravahinkoja. On muistettava, että liikenteen estä-
minen on kiellettyä, ja varoitusmerkkien tarkoituksena
onkin edistää yleistä turvallisuutta eikä omia tiettyjä
metsäautoteitä pelkästään hirvenmetsästykseen.
Hirvenmetsästyksessä käytettävä varoitusmerkkimalli.
2.6 Alkoholi
Alkoholin ja metsästyksen yhdistelmä on verrattavissa
autoilun ja alkoholin yhdistämiseen. Ne eivät kuulu
yhteen. Kaatoryyppy metsästyksen jälkeen on sen
sijaan monin paikoin osa kulttuuria ja on hyväksyttä-
vissä. Samoin kuin olut makkaran kanssa tulilla, mutta
varsinaisten peijaisten aika tulee myöhemmin. Humalaiset
ja aseet eivät kuulu yhteen.
3 Käytännön metsästystapahtumien suunnittelu
Metsästyksenjohtajan tehtäviin kuuluu suunnitella
metsästystapahtumat käytännössä. Voidaan sanoa,
että yhtä oikeaa toimintamallia metsästyksen käytännön
toteutukselle ei ole. Metsästyksenjohtajan on
osattava ottaa oman alueensa erityispiirteet huomioon
metsästystä suunnitellessaan. Usein käytännöt
ovat vakiintuneet kuhunkin metsästysseurueeseen
sopiviksi vuosien varrella. Käytännön metsästyksen
toteuttamisessa on seurueiden välillä paljon eroavaisuuksia.
Käytännöissä on useimmiten sekä hyviä ja
huonoja puolia.
8
3.1 Ajometsästys
Metsästyksenjohtaja suunnittelee ajometsästyksen
toteutuksen kuultuaan muuta porukkaa. Ajomiehillä
on oltava tiedossa passien sijainnit sekä ajon käytännön
toteutus. Jos metsästysseurue on iso ja passiketjuja
vedetään ennen ajoa useaan paikkaan, metsästyksenjohtaja
voi nimetä niin sanottuja. ryhmänjohtajia,
jotka monesti toimivat varajohtajina.
Yleisesti ottaen metsästyksenjohtajan ja varajohtajien
on oltava sananmukaisesti kartalla oman metsästysalueensa
sekä metsästykseen liittyvän lainsäädännön
suhteen. Siksi on luonnollista, että varajohtajat toimivat
ns. ryhmänjohtajina, vaikka muutoin ovat metsästyspäivänä
rivijäseninä, kun ensisijainen metsästyksenjohtaja
on paikalla. Kunkin ryhmän johtaja huolehtii
oman ketjunsa vetämisestä sekä passien purkamisesta.
Näin metsästystoiminta on logistisesti sujuvaa
eikä esimerkiksi tarpeettomia liikenneruuhkia metsä-
autoteillä pääse syntymään.
Usein ajometsästyksessä tavataan käyttää kiinteitä
passipaikkoja, jotka on joko numeroitu maastoon tai
joista vaihtoehtoisesti käytetään hirvijahdille tyypillisiä
koodinimiä kuten -myrkkypöntöt, lumiaura, Yhaaran
torni ja niin edelleen. Kiinteiden passipaikkojen
etu on turvallisen ja sujuvan jahdin helpompi toteuttaminen
niin johtajan kuin ampujien ja ajomiesten
kannalta.
Metsästyksenjohtajan on oltava tietoinen alueensa
kiinteiden passipaikkojen, muun muassa vanhojen
hirvitornien, turvallisesta kunnosta ja ampumalinjoista.
Vuosien saatossa esimerkiksi taimikkoon rakennetun
hirvitornin ampuma-ala kapenee loppuen lopulta
kokonaan. Lisäksi rakennuksia saattaa nousta ampumasektoriin,
jolloin tornin käyttäminen metsästystarkoituksessa
ei ole enää mahdollista.
3.2 Koirametsästys
Koirametsästyksessä on useita käytäntöjä. Yhteistä
käytännöille kuitenkin on, että metsästyksenjohtaja
vastaa myös koirametsästyksen toteutuksesta. Vedetäänkö
passit, kun koira päästetään maastoon vai
vasta sitten, kun hirvikoiralta odotettu puhdas seisontahaukku
on päällä? Käytetäänkö jahdissa ajometsästyksen
tapaan kiinteitä passipaikkoja vai selvitetäänkö
passit aina tilanteen mukaan?
Metsästyksenjohtajan ja koiramiesten välinen yhteydenpito
on ensisijaisen tärkeää, jos koirametsästys on
niin sanotusti hajautettua eli koiria on seurueen maastoissa
irti useampia. Käytännön koirametsästyksen
toteutuksessa tarvitaan yhteispeliä ja pelisilmää metsästyksenjohtajan,
koiramiesten ja koirattomien ampujien
välillä. Käytännössä metsästyksenjohtaja ei voi
toimia jahdissa koiramiehenä, varsinkaan jos samanaikaisesti
metsästetään usealla koiralla.
Metsästyksenjohtajalla ja rivijäsenillä näkyvät seurueen koirien
paikkatiedot, jolloin metsästyksen suunnittelu ja viestintä helpottuvat.
Lisäksi odotusaika ei muodostu niin pitkäksi kuin pelkästään
tulilla istuttaessa.
Koirametsästyksessä on turvallisuusnäkökohtia korostettava.
Käytettäessä passipaikkoja, jotka elävät jahdin
edetessä, pitää passimiesten olla tietoisia siitä,
missä viereinen passimies sijaitsee. Tällöin on hyvä
muistaa 90 asteen sääntö.
Seurueen jäseniä kannattaa ohjeistaa miettimään
mahdollisia hirven tulosuuntia ja turvallisia ampumasektoreita
aina passiin saavuttaessa. Hirvi saattaa
tulla passiin yllättäen, ja sen jälkeen keskittyminen on
ymmärrettävistä syistä aina enemmän tai vähemmän
häiriintynyt.
Metsästettäessä hirviä pysäyttävällä koiralla on koiranohjaajan
oltava tietoinen mahdollisesti siirtyvän
haukun eteen heitetystä passiketjusta, ja haukulle
menemisestä on aina sovittava metsästyksenjohtajan
kanssa. Haukulle menee aina vain yksi metsästäjä
kerrallaan, oli hän sitten koiranohjaaja tai haukulle
määrätty passimies. Kaikista tapahtumista ja toimintamalleista
on sekä metsästyksenjohtajan, koiranohjaajan
että muiden passimiesten oltava kaiken aikaa
tietoisia.
3.3 Kyttäysmetsästys
Kyttäysmetsästykseen pätevät samat säännöt kuin
muuhunkin hirvenmetsästykseen. Johtajalla ja muulla
9
porukalla on hyvä olla selkeä kalenteri tai muistiinpano,
jossa näkyvät ajat, jolloin kyttääminen on varsinkin
iltaisin mahdollista. Metsästyksenjohtajan on oltava
tietoinen kuka, missä ja milloin kyttää hirveä. Kyttäyksen
tuloksesta on ilmoitettava viipymättä metsästyksenjohtajalle.
4 Jahdin alkaessa
Syksyn ensimmäinen jahtiaamu on monesti tunnelataukseltaan
valtava. Onhan hirvijahti monelle vuoden
kohokohta. Metsästyksenjohtajan on kuitenkin syytä
ensimmäisenä aamuna pitää riittävän kattava aloituspuhuttelu.
Vaikka polte metsälle on kova, on muistettava,
että päiviä tulee ja metsään kyllä kerkeää aloituspäivänäkin.
Metsästyksenjohtajan on suositeltavaa
jakaa jokaiselle ampujalle ja koiramiehelle kirjalliset
turvallisuusohjeet, sekä kertoa selkeästi, miten jahtia
aletaan toteuttaa, minkälaisia eläimiä ammutaan,
mitä ennakkotietoja on saatavilla alueen hirvikannasta
ja minkälaisia suosituksia hirvenmetsästykseen on
annettu.
Metsästyksenjohtajalla on oikeus tarkastaa voimassaolevat
riistanhoitomaksu sekä ampumakoe. Sen sijaan
ampuma-aseen hallussapitoluvan esittämistä metsästyksenjohtaja
ei voi vaatia. Jokainen vastaa kuitenkin
itse omien asiakirjojensa lainvoimaisuudesta ja voimassaolosta.
Metsästyksenjohtajan on syytä muistuttaa
ja huolehtia siitä, että jokaisella jahtiin osallistuvalla
on asetusten mukaiset turvavaatteet päällä.
Metsästyksenjohtaja tuntee oman porukkansa, mutta
mahdollisten uusien jäsenten kanssa on hyvä keskustella
leppoisassa hengessä oman porukan menetelmistä.
Heiltä voi kysyä metsästystaustoista ja tarvittaessa
ohjeistaa uusia jäseniä esimerkiksi ampumaharjoittelun
suhteen. Asia koskee enimmäkseen nuoria,
mutta myös vanhemmalla iällä hirvenpyynnin aloittaneita,
joilla ei välttämättä ole kokemuksia rihlatuista
luotiaseista armeijasta pääsemisen jälkeen.
Metsästyksenjohtajan on oltava tietoinen myös mahdollisista
muutoksia metsästysvuokrasopimuksissa.
Muutoksista on ehdottomasti tiedotettava metsästysseurueelle
riittävän hyvin. Metsästyksenjohtaja voi
näyttää aloituspäivän aamuna seurueelleen kartan,
johon hirvenmetsästykseen vuokraamattomat alueet
on selvästi merkattu.
Useimpien seurojen alueilla on metsästysrajoituksia. On suositeltavaa,
että jokaisella metsästäjällä on jonkinlainen kartta,
jossa rajoitukset näkyvät. Tänä päivänä ne voi näppärästi merkitä
myös esimerkiksi älypuhelimen karttaohjelmaan.
Tulevina jahtiaamuina ei tarvitse pitää kaikenkattavaa
aloituspuhuttelua, mutta päivän metsästykseen liittyvät
asiat tulee käydä läpi joka aamu. Johtajan on
mahdollista antaa tässä vaiheessa palautetta edellisen
jahtipäivän tapahtumista koko porukalle. Lisäksi on
syytä muistuttaa turvallisuudesta aina kuin mahdollista.
4.1 Laukauksen jälkeen
Ampuja ilmoittaa laukauksen jälkeen johtajalle sovitun
käytännön mukaisesti ampumatilanteesta. Seuruemetsästyksessä
on usein syytä ilmoittaa tapahtuneesta
mahdollisimman pian. Riippuen metsästyksen
luonteesta, ampuja voi mahdollisesti käydä tarkastamassa
tilanteen, metsästyksenjohtajan luvalla. Jos on
oltu passiketjussa, ampuja varmistaa myös että naapuripassit
ovat tietoisia siitä, että metsästäjä poistuu
passipaikaltaan. Jos kaikki on mennyt hyvin, voidaan
aloittaa saaliin käsittely tai jatkaa metsästystä sovittujen
käytäntöjen mukaan.
Hirvenmetsästyksessä sattuu joskus myös hirven haavoittumisia.
Metsästyksenjohtaja päättää tällöin aina
jatkotoimenpiteistä. Lähtökohtaisesti hirveen osuu
aina, kun sitä kohti ammutaan. Ammuttua hirveä on
syytä jäljittää (jäljen vieressä) korkeintaan 200?300
metriä. Ellei hirveä tähän mennessä ole löytynyt, hirven
on syytä antaa rauhoittua. Tänä aikana metsästyksenjohtaja
haastattelee ampujan ja mielellään dokumentoi
haavoittumisen alustavasti sekä päättää
tilanteeseen sopivista toimenpiteistä. Toimenpiteisiin
vaikuttaa muun muassa tieto mahdollisen osuman
sijainnista tai siitä, onko hirvellä koira perässä. Haavoitettu
hirvi menee usein makuulle ja noin kahden tunnin
päästä sen voi jälkikoiran avulla käydä lopettamassa.
10
Runsas veri laikuittain lumella lupaa hyvää. Kuvan tapauksessa
hirveä ei tarvinnut lähteä jäljittämään, vaan se löytyi kuolleena
alle sadan metrin etäisyydeltä ampumapaikalta.
Haavoittuneen eläimen poistuttua vieraalle metsästysalueelle
on metsästyksenjohtajan ilmoitettava siitä
viipymättä alueen metsästysoikeuden haltijalle. Johtajalla
tulee olla naapuriseurojen metsästyksenjohtajien
puhelinnumerot. Todennäköisesti heillä on jahtipäivä
samaan aikaan kuin oman alueen porukallakin, joten
johtaja saadaan puhelimitse kiinni ja haavakkojahti
voidaan aloittaa hyvässä yhteisymmärryksessä seuruiden
kesken. Haavoittuneen hirven metsästä pois saaminen
ylittää tärkeysjärjestyksessä muut metsästystapahtumat.
Vasta haavoittuneen hirven lopettamisen
jälkeen on aika selvittää, kenelle hirvi kuuluu.
Lakisääteisesti metsästysoikeuden haltijalle tulee ilmoittaa
ensisijaisesti ja tämä on käytännön haavakkojahdin
kannalta myös toivottavin ja tulosta tuottavin
vaihtoehto. Lain mukaan toinen vaihtoehto on soittaa
vieraan alueen maanomistajalle, jos metsästysoikeuden
haltijaa ei tavoiteta. Jos edellä mainittuja ei tavoiteta,
tulee metsästyksenjohtajan ilmoittaa asiasta
poliisille. Lähtökohtaisesti haavoittuneen hirven kärsimysten
lopettaminen onnistuu kuitenkin aina parhaiten,
kun toimitaan maastot paremmin tuntevan
metsästysseurueen kanssa yhteistyössä.
4.2 Saalisilmoitukset, havaintoilmoitus ja muut johtajan
?paperityöt?
Metsästyksenjohtajan ei tarvitse täyttää esimerkiksi.
saalisilmoituksia tai havaintokortteja itse, mutta tämä
lienee käytännön kannalta helpoin ja vähiten vaivaa
tuottava menettelytapa, koska johtajan tulee kuitenkin
tarkistaa ja allekirjoittaa ne. Hirvihavaintokortti
kannattaa täyttää sähköisesti ja tallettaa paperinen
versio oman seuran tai seurueen arkistoon. Sähköinen
hirvihavaintojärjestelmä välittää tutkimustiedon perille
nykyajan vaatimuksien edellyttämällä nopeudella.
Tulevaisuudessa havainnot ja saalisilmoitukset tehdään
sähköisesti saman palvelun alle, jolloin toiminta
selkeytyy ja hirvitieto alueittain tulee helpommin ja
nopeammin kaikkien saataville. Jos metsästyksessä
saadaan saaliiksi ihmisravinnoksi kelpaamattomia
hirviä, ilmoittaa metsästyksenjohtaja niistä pyyntiluvan
saajalle, joka hakee uutta pyyntilupaa. Uuden
pyyntiluvan saannin edellytyksenä on, että hirven
pilaantuminen ei johdu pyyntiluvan saajasta esim.
aikaisemmin haavoitettu hirvi.
4.3 Hirvikantojen verotus metsästyksenjohtajan nä-
kökulmasta
Metsästyksenjohtajan vastuu alueen hirvikannan oikeasta
verotuksesta on suuri, vaikka yksilötasolla pää-
töksen saaliin valikoinnista tekeekin aina viime kädessä
ampuja. Verotussuunnitelmien ja metsästyssuositusten
vähätteleminen ei edesauta hyvää hirvikannan
hoitoa, vaan suositukset tulee ottaa metsästyksen
suunnittelussa huomioon ja viestiä koko porukalle.
Hirvikannan oikeaoppinen verotus on kiinni
asenteesta ja näihin asenteisiin metsästyksenjohtaja
voi vaikuttaa. Tarpeettomat rangaistukset eivät kuitenkaan
kuulu hirvenmetsästykseen, vaan jahtisuunnitelma
on voitava toteuttaa hyvässä yhteisymmärryksessä
johtajan ja muun porukan välillä.
Verotussuunnittelu ei kuitenkaan rajoitu omaan metsästysseurueeseen
eikä edes esimerkiksi omaan riistanhoitoyhdistykseen,
vaan metsästyksenjohtajan
tulee ymmärtää hirvikannan hoitoon liittyvä laajempi
kokonaisuus. Naapuriseuruiden johtajien on syytä
kokoontua ennen jahdin aloittamista ja miettiä yleisiä
linjauksia alueidensa hirvien verotukseen. Johtajan on
oltava verotussuosituksista paremmin perillä kuin
keskivertohirvestäjän, ja kyettävä tarvittaessa perustelemaan
seurueen jäsenille tekemiään päätöksiä
ammuttavien eläinten suhteen.
Suositusten noudattamista ei edesauta metsästyksenjohtajan
tietämättömyys suositusten taustoista. Jos
alueella järjestetään koulutustilaisuuksia verotussuosituksista
ja hirvikannan hoidosta, voi osallistumista
suositella varauksetta kaikille metsästyksenjohtajille.
Lopuksi on hyvä muistaa, että hirvenmetsästys ei saa
olla liian vakavaa eikä missään tapauksessa ole etuoikeutettu
luonnon virkistyskäyttömuoto. Metsästyksenjohtajan
on syytä korostaa, että metsässä on tilaa
niin marjastajille, pienriistanmetsästäjille kuin hirvenpyytäjillekin.